Wallin Olli-Pekka Tulevaisuus omiin käsiin.

Suomen puolustusvoimat globalismin vankina, osa 1

Kun olemme nyt Nato selvityksestä toipuneet voimme katsoa rauhassa Suomen puolustusvoimien vuosia kestäneen trendiä sekä sen linjoja.

Ensimmäisenä pistää silmään se että Suomessa ollaan panostamassa selkeästi merivoimiin sekä ilmavoimiin. Merivoimat saavat uudet entistä kookkaammat alukset sekä ilmavoimat selkeästi uudemmat lentokoneet uber kalliilla hinnalla.

Mutta ensin käsitellään merivoimat.

Olemme lukeneet seuraavan uutisen hesarista :

http://www.hs.fi/kotimaa/a1454302442747

Merivoimiin tulee siis uutisen mukaan uusi sotalaivaluokka, tykkivene Karjalaa vastaava mutta pitempi, nk. korvetti luokka. Tämä luokka tulee pystyä myös pidempiin tehtäviin myös ”eteläisessä Itämerelle”. Tämä lause antaa vaikutelman siitä että osa uusista laivoista tullaan käyttämään pidemmillä reiteillä näiden toimintasäteiden ollessa tuhansia kilometrejä.

”Uudet alukset ovat nykyisiä Merivoimien laivoja isompia eli yli 90 metriä pitkiä ja teräsrunkoisia. ”

Uusista laivoista tullaan rakentamaan selvästi isompia kuin jo eläkkeelle siirretty Miinalaiva Pohjananmaa joka on pituudeltaan 78 metriä tai edellä mainittu tykkivene Karjala.

”Laivojen pitää soveltua niin sukellusveneiden, pinta-alusten kuin ilma-alusten torjuntaan. Niihin asennetaan myös torpedoaseistus, joka ei kuulu tällä hetkellä Merivoimien arsenaaliin. ”

Toki on hyvä asia että laivoista tehdään monikäyttöisiä ja kykeneviä toimimaan erilaisia kohteita vastaan. Tämä vaatii myös huomattavaa resurssien käyttämistä, niin henkilöstön ja aseistuksen suhteen. Torpedojen asennus korvetti luokan aluksiin joiden kääntösäde on laaja kuitenkin vähintäänkin outoa. Miksi laivoihin halutaan ostaa järjestelmä, jolla varaudutaan taistelemaan aluksia vastaan joiden varustukseen kuuluu väistämättä myös ohjukset ? Joten mitä varten laivoihin tarvitaan torpedot ja joiden hankinta ja huolto maksaa maltaita mutta joiden hyöty on kyseenalainen ?

Vastauksena voi olla tällä halutaan varautua tuhoamaan huoltoaluksia kuten tankkereita mutta joiden kulku sodan syttyessä Itämeri on käytännössä olematonta, varsinkin Venäjän suuntaan. Toinen ja sekä todennäköisin mahdollinen selitys voisi olla että laivoja tullaan käyttämään sukellusveneiden torjuntaan.

 

Käsitteistöä (wikipedia):

Korvetti:

Pienimpään kokoluokkaan kuuluvia, noin 500 – 1500 tonnin uppouman omaavia sota-aluksia joita käytetään pintatorjuntaan.

Fregatti : Fregatilla tarkoitetaan keskikokoista sotalaivaa ja jonka uppouma on 1500 - 4000 tonnia ja jota käytetään laivasto-osastoissa pinta- ja ilmatorjuntaan, nopeina partio ja ohjusaluksina sekä joita käytetään sukellusveneentorjunta aluksina.


Äkkiseltään vertailtuna uudet alukset mahtuvat enemmänkin Fregatti luokkaan kooltaan ja toimintakyvyltään sekä aseistukseltaan. Miehistöä näillä tulee olemaan väistämättä 100 – 120 jo pelkästään asejärjestelmien ja näiden vaatimien operointivalmiuksien takia.


Näitä ei tulla rakentamaan ja hankkimaan pelkästään vain Suomen tarpeisiin, voidaan lähteä siitä käsin että uutta Fregatti luokkaa tullaan käyttämään myös esim Pohjoisen jäämeren liittyvissä sotilastehtävissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomen puolustusvoimat ovat hukkumassa ns. sotilaalliseen ähkyyn.

Laivasto haluaa hankkia uusia sotalaivoja, joiden sotilaallinen merkitys tulisi kuitenkin olemaan liki minimaalinen.

30-luvulla hankittujen superkalliiden panssarilaivojen Ilmarinen ja Väinämöinen kohtaloiksi tuli olla lähinnä liikkuvia ilmatorjuntapesäkkeitä Varsinais-Suomen merialueilla.

Niiden merkitys jäi näin ollen lähinnä strategiseksi. Sotatoimiin merellä niitä ei juurikaan käytetty ja sitten kun käytettiin, niin Ilmarinen upposi ajettuaan miinaan.

Samoilla rahoilla olisi saatu kymmeniä ajanmukaisia hävittäjäkoneita. Tai satojatuhansia tykistöammuksia. Tai edes perusvarusteita sotilaille. Niistähän talvisodassa oli pahin puute.

Suomen rannikkovesien valvontaan ja puolustamiseen riittävät varsin mainiosti ohjusveneet. Niiden suurin puute on kuitenkin se, etteivät ne sovellu ns. kansainväliseen toimintaan, eli niillä ei voi seikkailla esim. punaisella merellä tai jahdata merirosvoja Tyynellä valtamerellä.

Amiraali ei oikein mahdu tykkiveneen kannelle, fregatti pitää olla jalkojen alla.

Sama ähky koskee ilmavoimia.

Ilmari Juutilainen kertoo muistelmissaan, kuinka kesäkuussa 1944 taivas täyttyi venäläiskoneista. Niiden valtaviin parviin sulautui muutama suomalainen bf-109 hävittäjä varsin mainiosti. Venäläiset eivät edes huomanneet parviin sulautuvia vieraita lentokoneita.

Koneiden lukumääräinen balanssi on tällä hetkellä samaa tasoa. Venäläisillä on asettaa 10-15 taistelukonetta jokaista Suomen Hornetia vastaan. Epäsuhta ei muutu vaikka ostettaisiin kuinka uusia hävittäjiä.

Sen sijaan armeija joutuu tinkimään tärkeimmästä, eli maavoimien ajanmukaistamisesta, koska rajalliset määrärahat uppoavat täysin turhiin taistelulaivoihin ja modernisoitaviin ilmavoimiin.

Kaikki tämä vain siksi, että tietyt tahot haluavat sotkea Suomen mukaan ulkomaan kriiseihin ja kalusto hankitaan näitä operaatioita silmällä pitäen.

Suomeen kelpaa kyllä hankkia käytettyjä panssarivaunuja, koska ne saatiin halvalla.

Miksei hankita käytettyinä myös hävittäjäkoneita? Nehän saisi varmasti puoleen hintaan!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset